Joskus käy näin. Eli taitelija ei malta olla koskematta vanhaan teokseensa. Vuosi sitten kesällä kävi niin kohdallani.
Vanhat ja isot valkoisella värillä valkoiselle paperille tekemäni teokset saivat uuden elämän.
Kesällä 2007 pidin Maisterinäyttelyni ”Oli kerran jossain” hienossa Kuvataideakatemian Galleriassa Kasarminkadulla.
Voit käydä katsomassa teoksia ja galleriatilaa portfolion puolelta 2007–2008 kansiosta. http://www.ainojaaskelainen.com/?page_id=9
Näyttelyssä oli esillä mm. isoja, hienoja ja vaaleita töitä. Työt olivat sitten esillä ainakin Porissa Poriginal galleriassa kesällä 2008.
Sitten ne roikkuvat yli 15 vuotta työhuoneeni seinällä, keräsivät pölyä ja tipahtelivat välillä alas. Muun muassa lämpöpattereita säädettiin ja korjailtiin niiden takana ja muuta kätevää. Ne ovat niin isoja, että niiden käsittely yksin ja pienissä tiloissa on riski.
Vuosi sitten kesällä, kun jossain teoksessa oli uusi ryppy ja likaa totesin teoksille olevan parempi, jos ajatus valkoisesta ja sileästä paperista vain unohdettaisiin, enkä menettäisi mitään pienestä muutoksesta.
Otin esiin nestemäistä tussia ja mustetta ja tässä tulos! Muutos on aika suuri ja hyvä. Tietenkin minua jännitti mokaanko kaiken, koska paperi imee kaiken itseensä ja herkät tyttöhahmot ovat vaativia.
Tämä alla oleva ”Katson, uneksin” niminen teos lähtee Voipaalan taidekeskukseen Valkeakoskelle ”Sattuman vaara” nimiseen yhteisnäyttelyyn (2.12.2023 – 4.2. 2024).
Käykää katsomassa!
Katsotaan mihin teosten uusi elämä vie. Pääsevätkö ne muutkin näyttelyyn vai onko niiden kohtalo taas päätyä putoilemaan kannattimiltaan työhuoneeni seinällä.