Joskus käy näin. Eli taitelija ei malta olla koskematta vanhaan teokseensa. Vuosi sitten kesällä kävi niin kohdallani.
Sisar II, monotypia ja muste
Vanhat ja isot valkoisella värillä valkoiselle paperille tekemäni teokset saivat uuden elämän.
Kesällä 2007 pidin Maisterinäyttelyni ”Oli kerran jossain” hienossa Kuvataideakatemian Galleriassa Kasarminkadulla.
Voit käydä katsomassa teoksia ja galleriatilaa portfolion puolelta 2007–2008 kansiosta. http://www.ainojaaskelainen.com/?page_id=9
Näyttelyssä oli esillä mm. isoja, hienoja ja vaaleita töitä. Työt olivat sitten esillä ainakin Porissa Poriginal galleriassa kesällä 2008.
Siellä kuljimme II, monotypia ja tussi
Sitten ne roikkuvat yli 15 vuotta työhuoneeni seinällä, keräsivät pölyä ja tipahtelivat välillä alas. Muun muassa lämpöpattereita säädettiin ja korjailtiin niiden takana ja muuta kätevää. Ne ovat niin isoja, että niiden käsittely yksin ja pienissä tiloissa on riski. Vuosi sitten kesällä, kun jossain teoksessa oli uusi ryppy ja likaa totesin teoksille olevan parempi, jos ajatus valkoisesta ja sileästä paperista vain unohdettaisiin, enkä menettäisi mitään pienestä muutoksesta.
Otin esiin nestemäistä tussia ja mustetta ja tässä tulos! Muutos on aika suuri ja hyvä. Tietenkin minua jännitti mokaanko kaiken, koska paperi imee kaiken itseensä ja herkät tyttöhahmot ovat vaativia.
Villisti II, monotypia ja tussi
Tämä alla oleva ”Katson, uneksin” niminen teos lähtee Voipaalan taidekeskukseen Valkeakoskelle ”Sattuman vaara” nimiseen yhteisnäyttelyyn (2.12.2023 – 4.2. 2024). Käykää katsomassa!
Katson, uneksin, monotypia ja muste
Katsotaan mihin teosten uusi elämä vie. Pääsevätkö ne muutkin näyttelyyn vai onko niiden kohtalo taas päätyä putoilemaan kannattimiltaan työhuoneeni seinällä.
Ihmeiden aika ja muita unia aukeaa keskiviikkona 2.2. Galleria G:ssä! Näyttely on esillä 2.2.-27.2. 2022 Käykää katsomassa! Galleria G sijaitsee Korkeavuorenkadun ja Pikku roban kulmassa. Osoite on Pieni Roobertinkatu 10, 00120. Galleria on auki ti-pe 11-17 ja la-su 12-16. Tässä on vielä näyttelyteksti.
Haluan kertoa teille tarinan, mutta ei siinä ole juonta. Kuvittele loputon kesäpäivä. Kaikki leikit oli leikitty eikä ollut enää mitään tekemistä ja piti vain vetelehtiä. Usein ystävä tai sisar oli siinä mutta toisinaan joutui kuvittelemaan kaiken yksin.
Olisipa sellainen kesä.
Toisaalta tyttö katsoo tulevaisuuteen. Mitä siellä näkyy? Pimeyttä? vai jotain määrittelemätöntä? Hänen sisarensa katsoo vastarannalta takaisin.
Ilmassa on odotusta ja joskus kuviteltu kaameus löytyykin kiven alta.
Töitä tehdessäni kerron itselleni epämääräistä, juonetonta tarinaa josta saa melkein selvää ja käyn vuoropuhelua teosten kanssa. Sanallistaminen on epämääräistä ja asiaa kiertävää. Huomaan käsitteleväni töissäni naiseutta, tyttöyttä, arkuutta ja voimaa.Taitaa aiheina olla myös perhe, suku sekä ihmisyys ja luonnon ihmeet. Olen huomannut että töissäni on joskus jotain pelottavaa, kuin pimeässä metsässä vastaan tulijat ja kahahdus näkökentän laitamilla, mutta samalla onkin turvassa. Se vastaantulija tai kahahtaja olikin sisko tai oma lemmikki.
Työskentelen pääasiassa monotypian parissa. Monotypia on painaen tehty ainutkertainen teos. Olen kutsunut sitä maalauksen ja taidegrafiikan rakkauslapseksi. Olen tehnyt tähän näyttelyyn myös keramiikkaveistoksia.
9.6.-8.8. 2021Tohmajärven museoalue, Kirkkotie 14, ti-pe 12-18 ja la-su 12-16
Kesäkuussa pääsin matkustamaan pitkin ja poikin armasta kotimaata. Tällä kertaa tie vei Pohjanmaan sijaan Pohjois-Karjalaan Tohmajärvelle! Tämän näyttelyn piti olla viime kesänä, mutta koronan takia PAMAUSTA siirrettiin eteenpäin, niinkuin monia muitakin kulttuuritapahtumia.
Näyttely on kuvataitelija Kaisa Jussilan kokoama, ja ensimmäinen PAMAUS oli Kaisan perheen pihapiirissä toissa kesänä. Nyt mukana on samoja taitelijoita ja pari lisää! Meitä on nyt yhteensä 12 taiteilijaa mukana näyttelyssä ja asumme eri puolilla Suomea.
Tässä seisomme Nunnu Raatikaisen Pyykkipäivä teoksen lomassa. Vasemmalta lähtien: Minä, Reeta, Nunnu, Aura, Laura, Ville, Kaisa, Tuomas, Saara ja Emmi kuvasta puuttuvat Jonna ja Satu
Tohmajärven museoalueella on Nymanin Apeekkimuseo ja ulkomuseo. Lisäksi Tohmajärvi seura muistaa kylän omaa Katri Helenaa ja Maiju Lassilaa. Alueella on hyvä kahvila ja paljon nähtävää. Näyttelyn kiertämiseen menee aikaa.
Nymanin päärakennus, jossa on noin puolet PAMAUKSEN teoksista. Kaisa Jussilan ”Minun elämäni(Omakuva enkelinä, elämän teatteri ja omakuva kannattelijana)”, lasitettu keramiikka, tussi ja puuväri ,2021Laura Ruotsalaisen ”Painajainen(Hommage a Henry Fuseli)” Pellava- ja puuvillapaperi, kello ja valokuvat (kuvaaja Vappu Nygren), 2021 Satu Rautiainen ”Kesäpuutarha” Installaatio, 2021
On riemukasta kulkea ripustuksen lomassa katsomassa muiden töitä ja olla vilpittömästi innoissaan kaikesta. Kuinka hieno näyttely on tulossa! Museon lomaan tehty näyttely on ihan erilainen kuin galleriaan tehty kokonaisuus. Monet teoksen tehtiin suoraan tilaan ja ne ovat vain Nymanilla esillä tämän kesän.
Jonna Salosen ”Pietaryrtti” puu ja puuvärikyvä 2017-2021 löytyy Maiju Lassilan aitasta.
Apteekkirakennuksen lisäksi näyttely levittäytyy aittoihin ja ulkorakennuksiin. Oma teokseni valtasi naisten aitan.
Minä ja osa teoksestani Katoavat ja kauniit
Oma teokseni PAMAUKSEEN on jo muutaman kerran esillä ollut ”Katoavat ja kauniit”, savi ja oksidit 2013 teoksen koko vaihtelee. Kun kävimme joukolla tutustumassa Nymanin alueeseen toissa talvena, niin silloin mieleeni jäi pieni aitta, joka oli mukavan kompakti ja söpö. Ajatuksiin tuli myös tämä hyvä teos, joka on aina aikaiseemmin ollut esillä gallerian seinällä.
Minulla on ollut teosta tehdessä ajatuksena sukupolvien ketju ja elämän hetkellisyys, kuin tärkeitä olemme sen hetken kun täällä vaikutamme.
Aitan takaseinää.
Teos pääsi nyt kiinnostavaan ympäristöön oikeaan ”hetkellisen elämän” keskelle. Aitta oli Naisten aitta, ja kuvittelen että neidot ovat saattaneet viettää kesiä siellä. Sisään astuvat näyttelyvieraat näkevät enemmän kuin ovelta kuikuilevat.
Sisääntulossa on naisten aittaan sopivasti vauvoja.
Katoavat ja kauniit on ihana teos ripustaa. Sukellan aina yksityiskohtiin ja samalla kokonaisuus on helppo hahmottaa. Olen kuvannut perhettäni ja tuttujani. Aikoinaan kuvattu ei välttämättä tajua katsovansa omia kasvojaan. Tekniikka antaa myös sattuman tulla väliin. Samasta kuvasta voi tulla kovin erilaisia lopputuloksia.
Yksittäiset naamat on painettu paperilaakapainolla(kopiopainolla, tekniikalla ei ole vakiitunutta nimeä) märälle savelle ja muotoiltu sitten kuperiksi. Graafikot ymmärtänee parahaiten mistä on kyse. Lopuksi poltetaan korkeassa poltossa. Sitten seinään.
Kauempaa naamat näyttävät littanilta, mutta lähempää muoto näkyy selvästi.Savi katoaa sateessa taas maaksi, mutta keramiikkana siitä tulee erittöin kestävää.Sieltä ne kurkistaa
Käykää matkoillanne Tohmajärvellä ja Pietarsaaressa! Ihanaa kesää!
Hei! Toissapäivänä aukesi Pietarasaaren museon Tupakkamakasiinilla Ihan tossa/Just där-niminen ryhmänäyttely, joka on minun ja Galleria Huudon toiminnasta saamieni ystävien näyttely. Minun lisäkseni näyttelyryhmään kuuluvat Anu Haapanen, Satu Rautiainen, Timo Tähkänen ja Simo Mantere.
Sadun teoksen edessä vasemmalta oikealle: Satu, Simo, minä, Anu, Timo
Pietarsaari ei ollut tuttu kenellekään meistä, joten kesäsäinen seikkailu oli luvassa. Kyseessähän on vanha viehättävä merellinen pikkukaupunki, jolla on mahti menneisyys, ainakin talojen tyylistä ja koosta päätellen. Vanhaa ja komeaa teollisuusrakennusta ja erilaisia torneja näkyi useita. Meillä oli kuitenkin vain vähän aikaa ripustuksen ulkopuolella, joten syvempi tutustuminen Pietarsaaren jäi toiseen kertaan.
Näyttelyn nimi IHAN TOSSA tulee Timon ajatuskiteytyksestä: “Näyttelyn taiteilijat lainaavat teoksiinsa aineksia ympäröivästä maailmastamme ja muokkaavat todellisuutta pyrkien tuomaan esiin jotain, mikä ilman materiaan kiinnittymistä lipuisi pois.”
Itselle ihan tossa voisi olla myös sitä kun suora kertominen on vaikeaa ja kuinka asiat ja ideat karkaavat, kun niitä yritää selittää tai sanallistaa. Päädynkin kuvailemaan tunnelmia kiertäen asioiden ympäriltä. Se oli ihan tossa. Kyllä te tiedätte.
Näkymä, kun astuu sisään päänäyttelytilaan. Sadun teoksia on pylväs ja jakkara, sekä iso värikäs teosinstallaointi.
Näyttelystä tuli hieno ja meillä oli hauskaa! Koronavuoden jälkeen täydellinen kesäretki, jonka tuloksesta voi olla ylpeä iloinen.
Lopuksi kiitämme TAIKEa näyttelyn tukemisesta.
Mun ”Lähteellä” edessä ja monotypioita seinällä, sekä Sadun kangasAnun(hiili paperille) ja Timon(mekko) teokset takana ja mun keramiikkateokset edessäTimon ”uikkareita merenmiehille”Simon maalauksiaAnun ”Garden of Miracle Anticipators”Neito katselee ihaillen punaviinitahraista kesämekkoa
Käykää näyttelyssä, jos olette kesämatkalla Pohjanmaalla!
Monet teoksistani ovat monotypioita. Monotypia on antoisa tekniikka, joka tarjoaa yllätyksiä jokaisella painokerralla. Olen kutsunut sitä maalauksen ja grafiikan rakkauslapseksi. Siinä ei tehdä valmista laattaa, niin kuin grafiikassa muutoin, väriä levitetään halutulla tavalla laatalle josta se painetaan paperille. Itse käytän laattana kalvoa siksi, että siitä näkee läpi. Painokertoja voi olla useita joten värien kirjo voi olla mitä vain. Olen viime vuosina käyttänyt teoksissani myös värillistä mustetta, joka on värivoimaista ja nestemäisenä helposti käytettävää. Löytänette töistäni myös muitakin materiaaliratkaisuja?
Tässä on pieni kuvasarja teoksen synnystä. Kaikista vaiheista en ole ottanut kuvaa, mutta yksi nätti kalvo sentään kuvista löytyy.
Ensimmäisessä kuvassa on ihana tausta, jota olin pantannut. Olen tehnyt keväällä useamman lettitytön takaapäin kuvattuna. Nyt halusin kasvopuolen esiin. Sitten tein pienen mokan tai valinnan, joka vaikutti tuleviin valintoihin. Grafiikassa yleensäkin on kyse erittäin ohuista väripinnoista. Olin ensimmäiseen tai toiseen tytönhahmon värikerrokseen tehnyt silmän aihiota. En ollut oikein osannut edes päättää että mitä haluan, ja siten oli siis epämääräisä hahmotelmia väripinnassa. Itse usein leivän väriä telaamalla ja siinä tulee erittäin ohuita värikerroksia. Hahmon leteissä olevat epämääräisyydet eivät haittaa, ne ovat yleensä kiinnostavia juttuja, mutta silmät olisin voinut ratkaista myöhemminkin.
Sitten tein onnistuneen kalvon, kun halusin peittää typerät silmänaukot. Hain puiden lehvistä tulevaa valon ja varjon vaihtelun tuntua.
Mutta silmät paistoivat vielä väripinnan alla. Silmien alla on yksi värikerros vähemmän, niin väri oli varmaan kuivempaa niiden kohdalla, joten väri tarttui eri tavalla. Lisäksi väri oli hieman eri silmien kohdalla. Näistä jutuista ei voi olla täysin varma. Ohuiden kerrosten kanssa pienetkin erot näkyvät. Se on usein hienoa, mutta nyt se oli ongelma. En saisi uutta lehvästöä samalla lailla painettua vanhan päälle. Pidin lehvästöstä, enkä halunnut sotkea sitä.
Sitten minun ei auttanut kuin korostaa silmiä. Tytöstä tuli vähän aavemainen. Pieni pöllötyttö. Sitten viimeisenä tein musteella taustan. Vesiliukoinen muste hylkii öljyväriä joten tekemäni soirot tulivat esiin. Siitä tulikin öinen kuva. Se alunperin pantattu upea taustaväri joutuikin piiloon!
PS. ”pöllötytön” Voi nähdä kesäkuussa Pietarsaaren Tupakkamakasiinilla meidän IHAN TOSSA ryhmänäyttelyssä.
Minulla oli elo-syyskuussa 2019 näyttely Galleria Huudossa, Helsingissä. Näyttelyn nimi oli Näkijät. Tässä teille vielä näkymät näyttelytilasta. Teoksista löytyy hyvälaatuiset kuvat portfolion puolelta ja näyttelyteksti edellisestä postauksesta.
Kuvaa näyttelytilasta.
Kaitsijassa olin maalannut värillistä mustetta japaninpaperille ja liisteröin sen seinään. Se tuhoutui pois otettaessa.
Tässä näyttelytilaa toiseen suuntaan.
Näissä teoksissa olen muotoillut papereita repimällä.
Näyttelyni Näkijät avajaiset pidettin Taiteiden yönä Galleria Huudossa. Kiitos osallistuneille!
Olen tyytyväinen näyttelyyn ja seinään liisteröity Kaitsija kruunaa kokonaisuuden.
Alla teksti, jossa kerron hieman tarinaa ja taustaa näyttelystä!
Minä pulppuan tai haluaisin kertoa teille tarinan, mutta se ei ole järjestyksessä, eikä johdonmukainen. Itseltäni tarinan pää karkaa, vaikka voinkin hahmottaa sen. Tiedän, että teokset osaavat tarinan tai ehkä olen nähnyt unen, jota en enää muista. Se oli ehkä jotain kaameaa mutta toisaalta lohdullista. Haluan että tarinalla on hyvä loppu.
Työskentelyni on tällaista vuoropuhelua teosten kanssa. Sanallistaminen on epämääräistä ja asiaa kiertävää.
Toivottavasti saatte tulkittua Näkijöistä oman tarinanne. Kultaiset silmät ainakin tarkkailevat teitä.
Teokset ovat monotypioita joissa on värillistä mustetta mukana. Monotypia on maalauksen ja grafiikan rakkauslapsi. Tuloksena on painettu ainutkertainen teos.
Ps. Näyttely Onkamossa on 5.7. asti auki. Menkää katsomaan!
Kesäpamauksen jälkeen ajatukset kääntyvät jo omaan tulevaan näyttelyyn. Näyttelyn avajaiset on taiteiden yönä. Paljon on tehty, mutta tehtävää riittää. Lisää tietoa näyttelystä seuraa myöhemmin!
Yksi kesän merkeistä on kulttuuririennot ympäri Suomea. Minäkin osallistun kesänäyttelyyn Onkamossa. Mustan Kissan Kesäpamaus on esillä 26.6-5.7 2019.
Näyttelytilana toimii ystäväni kuvataitelija Kaisa Jussilan viehättävä pihapiiri. Kesäpamaukseen osallistuu monipuolisesti mielenkiintoisia kuvataitelijoita ympäri Suomea.
Julisteen teki Kaisa Jussila!
Samaan aikaan näyttelyn kanssa Tohmajärvellä on myös Potsipäivät! Monipuolista kiinnostavaa tapahtuu siis myös Kesäpamauksen lisäksi, kesä- heinäkuun vaihteessa on siis luvassa mielenkiintoinen ja monipuolinen kattaus kulttuuria ja taidetta.
Minulta näyttelyyn on luvassa erilaisia saaria. Keramiikkaa ja monotypioita.
TEOS on Kuvanveistäjien ja Taidegraafikoiden vuotuinen myyntitapahtuma. Se järjestetään tänä vuonna Kaapelitehtaalla 22.2-3.3. Ostamansa teoksen saa heti mukaan. Voit maksaa myös osamaksulla.
Minulta on tapahtumassa myynnissä nämä monotypiat vuosilta 2017 ja 2018. Tule paikan päälle katsomaan, kuva näytöllä ei tee näille teoksille täyttä oikeutta!
