MUSTAN KISSAN MUSEOPAMAUS

9.6.-8.8. 2021 Tohmajärven museoalue, Kirkkotie 14, ti-pe 12-18 ja la-su 12-16

Kesäkuussa pääsin matkustamaan pitkin ja poikin armasta kotimaata. Tällä kertaa tie vei Pohjanmaan sijaan Pohjois-Karjalaan Tohmajärvelle! Tämän näyttelyn piti olla viime kesänä, mutta koronan takia PAMAUSTA siirrettiin eteenpäin, niinkuin monia muitakin kulttuuritapahtumia.

Näyttely on kuvataitelija Kaisa Jussilan kokoama, ja ensimmäinen PAMAUS oli Kaisan perheen pihapiirissä toissa kesänä. Nyt mukana on samoja taitelijoita ja pari lisää! Meitä on nyt yhteensä 12 taiteilijaa mukana näyttelyssä ja asumme eri puolilla Suomea.

Tässä seisomme Nunnu Raatikaisen Pyykkipäivä teoksen lomassa.
Vasemmalta lähtien: Minä, Reeta, Nunnu, Aura, Laura, Ville, Kaisa, Tuomas, Saara ja Emmi kuvasta puuttuvat Jonna ja Satu

Tohmajärven museoalueella on Nymanin Apeekkimuseo ja ulkomuseo. Lisäksi Tohmajärvi seura muistaa kylän omaa Katri Helenaa ja Maiju Lassilaa. Alueella on hyvä kahvila ja paljon nähtävää. Näyttelyn kiertämiseen menee aikaa.

Nymanin päärakennus, jossa on noin puolet PAMAUKSEN teoksista.
Kaisa Jussilan ”Minun elämäni(Omakuva enkelinä, elämän teatteri ja omakuva kannattelijana)”, lasitettu keramiikka, tussi ja puuväri ,2021
Laura Ruotsalaisen ”Painajainen(Hommage a Henry Fuseli)” Pellava- ja puuvillapaperi, kello ja valokuvat (kuvaaja Vappu Nygren), 2021
Satu Rautiainen ”Kesäpuutarha” Installaatio, 2021

On riemukasta kulkea ripustuksen lomassa katsomassa muiden töitä ja olla vilpittömästi innoissaan kaikesta. Kuinka hieno näyttely on tulossa! Museon lomaan tehty näyttely on ihan erilainen kuin galleriaan tehty kokonaisuus. Monet teoksen tehtiin suoraan tilaan ja ne ovat vain Nymanilla esillä tämän kesän.

Jonna Salosen ”Pietaryrtti” puu ja puuvärikyvä 2017-2021 löytyy Maiju Lassilan aitasta.

Apteekkirakennuksen lisäksi näyttely levittäytyy aittoihin ja ulkorakennuksiin. Oma teokseni valtasi naisten aitan.

Minä ja osa teoksestani Katoavat ja kauniit

Oma teokseni PAMAUKSEEN on jo muutaman kerran esillä ollut ”Katoavat ja kauniit”, savi ja oksidit 2013 teoksen koko vaihtelee. Kun kävimme joukolla tutustumassa Nymanin alueeseen toissa talvena, niin silloin mieleeni jäi pieni aitta, joka oli mukavan kompakti ja söpö. Ajatuksiin tuli myös tämä hyvä teos, joka on aina aikaiseemmin ollut esillä gallerian seinällä.

Minulla on ollut teosta tehdessä ajatuksena sukupolvien ketju ja elämän hetkellisyys, kuin tärkeitä olemme sen hetken kun täällä vaikutamme.

Aitan takaseinää.

Teos pääsi nyt kiinnostavaan ympäristöön oikeaan ”hetkellisen elämän” keskelle. Aitta oli Naisten aitta, ja kuvittelen että neidot ovat saattaneet viettää kesiä siellä. Sisään astuvat näyttelyvieraat näkevät enemmän kuin ovelta kuikuilevat.

Sisääntulossa on naisten aittaan sopivasti vauvoja.

Katoavat ja kauniit on ihana teos ripustaa. Sukellan aina yksityiskohtiin ja samalla kokonaisuus on helppo hahmottaa. Olen kuvannut perhettäni ja tuttujani. Aikoinaan kuvattu ei välttämättä tajua katsovansa omia kasvojaan. Tekniikka antaa myös sattuman tulla väliin. Samasta kuvasta voi tulla kovin erilaisia lopputuloksia.

Yksittäiset naamat on painettu paperilaakapainolla(kopiopainolla, tekniikalla ei ole vakiitunutta nimeä) märälle savelle ja muotoiltu sitten kuperiksi. Graafikot ymmärtänee parahaiten mistä on kyse. Lopuksi poltetaan korkeassa poltossa. Sitten seinään.

Kauempaa naamat näyttävät littanilta, mutta lähempää muoto näkyy selvästi.
Savi katoaa sateessa taas maaksi, mutta keramiikkana siitä tulee erittöin kestävää.
Sieltä ne kurkistaa

Käykää matkoillanne Tohmajärvellä ja Pietarsaaressa! Ihanaa kesää!

https://www.instagram.com/mustankissanmuseopamaus/

t. Aino

IHAN TOSSA/JUST DÄR

2.6.-24.6. 2021 Pietarsaaren museo, Tupakkamakasiini

Hei! Toissapäivänä aukesi Pietarasaaren museon Tupakkamakasiinilla Ihan tossa/Just där-niminen ryhmänäyttely, joka on minun ja Galleria Huudon toiminnasta saamieni ystävien näyttely. Minun lisäkseni näyttelyryhmään kuuluvat Anu Haapanen, Satu Rautiainen, Timo Tähkänen ja Simo Mantere.

Sadun teoksen edessä vasemmalta oikealle: Satu, Simo, minä, Anu, Timo

Pietarsaari ei ollut tuttu kenellekään meistä, joten kesäsäinen seikkailu oli luvassa. Kyseessähän on vanha viehättävä merellinen pikkukaupunki, jolla on mahti menneisyys, ainakin talojen tyylistä ja koosta päätellen. Vanhaa ja komeaa teollisuusrakennusta ja erilaisia torneja näkyi useita. Meillä oli kuitenkin vain vähän aikaa ripustuksen ulkopuolella, joten syvempi tutustuminen Pietarsaaren jäi toiseen kertaan.

Näyttelyn nimi IHAN TOSSA tulee Timon ajatuskiteytyksestä: “Näyttelyn taiteilijat lainaavat teoksiinsa aineksia ympäröivästä maailmastamme ja muokkaavat todellisuutta pyrkien tuomaan esiin jotain, mikä ilman
materiaan kiinnittymistä lipuisi pois.”

Itselle ihan tossa voisi olla myös sitä kun suora kertominen on vaikeaa ja kuinka asiat ja ideat karkaavat, kun niitä yritää selittää tai sanallistaa. Päädynkin kuvailemaan tunnelmia kiertäen asioiden ympäriltä. Se oli ihan tossa. Kyllä te tiedätte.

Näkymä, kun astuu sisään päänäyttelytilaan. Sadun teoksia on pylväs ja jakkara, sekä iso värikäs teosinstallaointi.

Näyttelystä tuli hieno ja meillä oli hauskaa! Koronavuoden jälkeen täydellinen kesäretki, jonka tuloksesta voi olla ylpeä iloinen.

Lopuksi kiitämme TAIKEa näyttelyn tukemisesta.

Mun ”Lähteellä” edessä ja monotypioita seinällä, sekä Sadun kangas
Anun(hiili paperille) ja Timon(mekko) teokset takana ja mun keramiikkateokset edessä
Timon ”uikkareita merenmiehille
Simon maalauksia
Anun ”Garden of Miracle Anticipators”
Neito katselee ihaillen punaviinitahraista kesämekkoa

Käykää näyttelyssä, jos olette kesämatkalla Pohjanmaalla!

Prosessista

Monet teoksistani ovat monotypioita.
Monotypia on antoisa tekniikka, joka tarjoaa yllätyksiä jokaisella painokerralla. Olen kutsunut sitä maalauksen ja grafiikan rakkauslapseksi. Siinä ei tehdä valmista laattaa, niin kuin grafiikassa muutoin, väriä levitetään halutulla tavalla laatalle josta se painetaan paperille. Itse käytän laattana kalvoa siksi, että siitä näkee läpi.
Painokertoja voi olla useita joten värien kirjo voi olla mitä vain.
Olen viime vuosina käyttänyt teoksissani myös värillistä mustetta, joka on värivoimaista ja nestemäisenä helposti käytettävää. Löytänette töistäni myös muitakin materiaaliratkaisuja?

Tässä on pieni kuvasarja teoksen synnystä. Kaikista vaiheista en ole ottanut kuvaa, mutta yksi nätti kalvo sentään kuvista löytyy.

Ensimmäisessä kuvassa on ihana tausta, jota olin pantannut. Olen tehnyt keväällä useamman lettitytön takaapäin kuvattuna. Nyt halusin kasvopuolen esiin. Sitten tein pienen mokan tai valinnan, joka vaikutti tuleviin valintoihin.
Grafiikassa yleensäkin on kyse erittäin ohuista väripinnoista. Olin ensimmäiseen tai toiseen tytönhahmon värikerrokseen tehnyt silmän aihiota. En ollut oikein osannut edes päättää että mitä haluan, ja siten oli siis epämääräisä hahmotelmia väripinnassa.
Itse usein leivän väriä telaamalla ja siinä tulee erittäin ohuita värikerroksia. Hahmon leteissä olevat epämääräisyydet eivät haittaa, ne ovat yleensä kiinnostavia juttuja, mutta silmät olisin voinut ratkaista myöhemminkin.

Sitten tein onnistuneen kalvon, kun halusin peittää typerät silmänaukot. Hain puiden lehvistä tulevaa valon ja varjon vaihtelun tuntua.

Mutta silmät paistoivat vielä väripinnan alla. Silmien alla on yksi värikerros vähemmän, niin väri oli varmaan kuivempaa niiden kohdalla, joten väri tarttui eri tavalla. Lisäksi väri oli hieman eri silmien kohdalla. Näistä jutuista ei voi olla täysin varma. Ohuiden kerrosten kanssa pienetkin erot näkyvät. Se on usein hienoa, mutta nyt se oli ongelma. En saisi uutta lehvästöä samalla lailla painettua vanhan päälle. Pidin lehvästöstä, enkä halunnut sotkea sitä.

Sitten minun ei auttanut kuin korostaa silmiä. Tytöstä tuli vähän aavemainen. Pieni pöllötyttö.
Sitten viimeisenä tein musteella taustan. Vesiliukoinen muste hylkii öljyväriä joten tekemäni soirot tulivat esiin. Siitä tulikin öinen kuva.
Se alunperin pantattu upea taustaväri joutuikin piiloon!

PS. ”pöllötytön” Voi nähdä kesäkuussa Pietarsaaren Tupakkamakasiinilla meidän IHAN TOSSA ryhmänäyttelyssä.

Tältä Näkijät näytti!

Minulla oli elo-syyskuussa 2019 näyttely Galleria Huudossa, Helsingissä. Näyttelyn nimi oli Näkijät. Tässä teille vielä näkymät näyttelytilasta. Teoksista löytyy hyvälaatuiset kuvat portfolion puolelta ja näyttelyteksti edellisestä postauksesta. 

Kuvaa näyttelytilasta.

 

Kaitsijassa olin maalannut värillistä mustetta japaninpaperille ja liisteröin sen seinään. Se tuhoutui pois otettaessa.

Tässä näyttelytilaa toiseen suuntaan.

Näissä teoksissa olen muotoillut papereita repimällä.

Terveisiä avajaisista!

Näyttelyni Näkijät avajaiset pidettin Taiteiden yönä Galleria Huudossa. Kiitos osallistuneille!

Olen tyytyväinen näyttelyyn ja seinään liisteröity Kaitsija kruunaa kokonaisuuden.

Alla teksti, jossa kerron hieman tarinaa ja taustaa näyttelystä!

Minä pulppuan tai haluaisin kertoa teille tarinan, mutta se ei ole järjestyksessä, eikä johdonmukainen. Itseltäni tarinan pää karkaa, vaikka voinkin hahmottaa sen.
Tiedän, että teokset osaavat tarinan tai ehkä olen nähnyt unen, jota en enää muista. 
Se oli ehkä jotain kaameaa mutta toisaalta lohdullista. Haluan että tarinalla on hyvä loppu.

Työskentelyni on tällaista vuoropuhelua teosten kanssa. Sanallistaminen on epämääräistä ja asiaa kiertävää. 
Toivottavasti saatte tulkittua Näkijöistä oman tarinanne. Kultaiset silmät ainakin tarkkailevat teitä.

Teokset ovat monotypioita joissa on värillistä mustetta mukana. 
Monotypia on maalauksen ja grafiikan rakkauslapsi. Tuloksena on painettu ainutkertainen teos. 

Näkijät on esillä 8.9 2019 asti

Näkijät

Galleria Huuto Eerikinkatu 36 / Kalevankatu 43, 00180, Helsinki

Galleria on avoinna: ti-su 12-17

Minä olen paikalla näyttelyn viimeisenä viikonloppuna 7.9.-8.9. Tule moikkaamaan!

Mustan Kissan Kesäpamaus on avautunut!

Mustan Kissan Pamauksen avajaiset vietettiin tiistaina suomalaisessa kesäillassa hyttysten keskellä.

Oli ihanaa ja rentouttavaa viettää aikaa ystävien ja kollegojen kanssa!

 

Näyttelypaikan pihapiiriä – kuistilla Satu Rautiaisen tilallinen teos

En muista koska viimeksi olen käynyt Pohjois-Karjalassa. Nyt mieli tekee jo takaisin.

Tässä vähän kuvia teoksistani.

 

Ps. Näyttely Onkamossa on 5.7. asti auki. Menkää katsomaan!

Kesäpamauksen jälkeen ajatukset kääntyvät jo omaan tulevaan näyttelyyn.  Näyttelyn  avajaiset on taiteiden yönä. Paljon on tehty, mutta tehtävää riittää. Lisää tietoa näyttelystä seuraa myöhemmin!

Mustan Kissan Kesäpamaus!

Yksi kesän merkeistä on kulttuuririennot ympäri Suomea. Minäkin osallistun kesänäyttelyyn Onkamossa. Mustan Kissan Kesäpamaus on esillä 26.6-5.7 2019.

Näyttelytilana toimii ystäväni kuvataitelija Kaisa Jussilan viehättävä pihapiiri. Kesäpamaukseen osallistuu monipuolisesti mielenkiintoisia kuvataitelijoita ympäri Suomea.

Julisteen teki Kaisa Jussila!

Samaan aikaan näyttelyn kanssa Tohmajärvellä on myös Potsipäivät! Monipuolista kiinnostavaa tapahtuu siis myös Kesäpamauksen lisäksi, kesä- heinäkuun vaihteessa on siis luvassa mielenkiintoinen ja monipuolinen kattaus kulttuuria ja taidetta.

 

Minulta näyttelyyn on luvassa erilaisia saaria. Keramiikkaa ja monotypioita.

Nimettömiä saaria: Savi ja alilasitevärit. 2018

Löytyi kartalta: monotypia 2019

TEOS 2019 tulee taas Kaapelitehtaan Puristamoon ja Valssaamoon 22.2-3.3!

TEOS on Kuvanveistäjien ja Taidegraafikoiden vuotuinen myyntitapahtuma. Se järjestetään tänä vuonna Kaapelitehtaalla 22.2-3.3. Ostamansa teoksen saa heti mukaan. Voit maksaa myös osamaksulla.

Minulta  on tapahtumassa myynnissä nämä monotypiat vuosilta 2017 ja 2018. Tule paikan päälle katsomaan, kuva näytöllä ei tee näille teoksille täyttä oikeutta!

Talven valoa

Talven valoa (sateenkaari hetki)

Simeoni

Soutaja(aurinko nousee)

Ystävät(nainen ja papukaija)

Juhlat (kevään riemu)

Tervetuloa!

Uusi Galleria Huuto avatutuu!

Keväällä kävi köpelosti, vanhat tilat lähtivät Galleria Huudon alta, mutta saimme mutkien kautta tilalle uudet ja upeammat tilat.

 

Koko elokuu remointoitiin galleriatiloja (itse osallistuin lähinnä uusien seinien pintojen käsittelyyn) valmista tuli, ja oli SUURIEN AVAJAISTEN AIKA! Itse olin lomalla Bulgariassa ja missasin suuret avajaiset, mutta näyttelystä tuli upea!

Ensimmäinen näyttely on Huudon jäsenien ryhmänäyttely HUUTO OOT UUH!
Avajaisnäyttely on auki 23.9 saakka ti-su 12-17 ositteessa Eerikinkatu 36 / Kalevankatu 43, Helsinki. Tila on entisissä Metropolian tiloissa.

Huutoon on tulossa monia hienoja näyttelyitä. Onnea Huuto!

Täältä näet Huudon näyttelykalenterin tarkemmin.

Näyttelykalenteri

 

 

Itse osallistun näyttelyyn uusilla, tänä vuonna tehdyillä teoksilla. Ne ovat monotypioita ja taustat olen tehnyt musteella.

 

Salainen ihailija, monotypia

Salainen ihailija. Monotypia, muste ja glitter. 2018.

Kiitän SKR Uuttamaata tuesta!

 

 

Suomi täyttää 100 vuotta ja Helsingin Taitelijaseura täyttää 50 vuotta!

Helsingin taiteilijaseura täyttää 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi HTS järjestää useamman näyttelyn. 

Osallistun Kanneltalon ”Katoavaisuus” näyttelyyn teoksella ”Katoavat ja kauniit”. Teos on iso seinään installoitava kokoelma keraamisia kasvoja. Kasvot on painettu savelle kopiopainotekniikalla.

Katoavat ja kauniit muotoutui tämän näköiseksi Kvintetissä

Opetan kyseistä tekniikkaa Keramiikkakeskus Septariassa, Kaapelitehtaalla. Seuraava kurssi on marraskuussa. Septaria on myös maahantuoja Kerasilin kauppa, joten sieltä saa kaiken mitä keramiikan tekemiseen tarvitsee.

Septariassa on monituolinen kurssitarjonta ja keramiinkan harrastaja tai ammattilainen voi vuokrata Paja-aikaa ja työskennellä itsenäisesti Septarian tiloissa. Siellä on paljon muitakin tekijöitä, joten seuraa kaipaavat sinne! Minä ajattelin syksymmällä kokeilla miltä Pajassa työskentely tuntuu.

 

Lopuksi muistutus:

Jatkuvuus ja Katoavaisuus – Helsingin Taiteilijaseuran jäsenten jurytetty näyttelykokonaisuus Malmitalon galleriassa, aulassa ja parvella 31.8.-23.9.2017 ja Kanneltalon galleriassa 8.9.-30.9.2017.

PS. Kanneltalon avajaiset on to 7.9 kello 17-19 TERVETULOA!